EQ televisiossa: "Kestävyyden rajoilla - EQ 2005", YLE TV2 lauantaisin 17.9., 24.9., 1.10. ja 8.10. klo 1815.
TERESin seikkailujoukkueen kauden tärkeimmän kilpailun ensimmäinen päivä alkoi kello 07:00 Ainon autotallilta. Kisavalmistelut olivat pääsääntöisesti suoritettu hyvin mutta Mikko tyylilleen uskollisena sääti edellisen yön pyöräänsä nukkuen lopulta vähän vähemmän. Lisäksi huolta aiheutti se, että huoltoauto oli saatavilla vasta puolen päivän aikoihin. Roudasimme kaikki kisaan liittyvät varusteemme Jannen Yariksella Merimelojin majan eteen. Päivä sujui joutuisasti; ohjelmassa oli mm. varustetarkastus, kiipeilytekniikoiden koeponnistus ja ilmatäytteisten Advanced Elements-kajakkien täyttöharjoittelua. Ennen starttia Mikko ja Antti kävivät hakemassa 1. etapin kartat keskustasta North Facen myymälästä. Haku olisi ilmeisesti pitänyt suorittaa juosten mutta myös muut joukkueet suorittavat noudon pyöräillen. Startti tapahtui kello 1500 Hietsusta. Ensimmäinen etappi alkoi melonnalla; tosin tätä ennen yleisölle tarjottiin viihdykettä kiertämällä meressä oleva poiju uiden. Uintimme räpylöiden kanssa sujui hyvin ja olimme kajakeilla ensimmäisinä. Veteen päästyämme säädimme liian pienten aukkopeitteittemme kanssa siten, että matkaan lähdimme viimeisten joukossa. Vasta-aallokko oli kohtalaista ja etenemisemme kohti Haukilahden vesitornia oli varsin hidasta. Jo tässä vaiheessa oli nähtävissä, että melontavauhtimme oli merkittävästi kärkeä hitaampaa.
Haukilahteen pääsyämme juoksimme ripeästi vesitornille, josta minä ja Antti laskeuduimme. Itse kuuntelin toimitsijan typeriä neuvoja turhan tunnollisesti ja sähelsin lipalla luvattoman kauan. Lisäksi sain sääreeni hieman ihottumaa. Nämä hommat pitäisi tehdä siten miten ne parhaiten osaa... Kajakeille palattuamme huomasimme ohittaneen tukun joukkueita, joten laskeutuminen meni kokonaisuudessaan hyvin.
Jatkoimme melontaa kohti Pentalaa. Tässä vaiheessa olimme huomanneet aukkopeitteemme turhiksi, sillä isotkaan aallot eivät tulleet sisälle saakka. Pentalassa tehtävänä oli snorkkaussuunnistusta, jonka järjestäjä keskeytti veden samenemisen takia. Melonnalla jatkettiin Porkkalanniemelle, josta pyöräilimme suhteellisen lyhyen pätkän niemennokkaan Linlöhön. Pyöräilyn aikana huollon piti tyhjentää kajakit, pakata ne autoon ja täyttää uudelleen Linlössä. Aikaa tähän oli varsin vähän lyhyen pyöräilyn takia ja näin ollen saavuimme samaan aikaan huollon kanssa Linlöhön ja pumppasimme itse kajakkimme.
Jatkoimme melonnalla kohti rannikkosuunnistusosuutta. Tässä kohtaa sattui ensimmäinen pummi; vaihtohäslingistä johtuen mukaan tuli vain coastaleerin kartta ja meloimme hetken aikaa vain kompassisuunnan perusteella. Tästä johtuen kiersimme isohkon saaren väärältä puolelta ja menetimme noin puoli tuntia. Itse rannikkosuunnistus meni hyvin ja poimimme monta joukkuetta. Antti ei malttanut luopua FRWD laitteestaan edes suunnistuksen ajaksi ja kastunut laite viihdyttikin meitä jatkuvalla piipityksellä loppuetapin ajan.
Palattuamme pyörillemme jatkoimme läpi Kirkkonummen kohti Myllykylää.
Kirkkonummen ohitettuamme töpeksimme erään kartassa näkymättömän tien
kanssa ja menetimme taas noin 15 minuuttia. Myllykylässä suoritimme
jumaroinnin äärettömän nopeasti ja hoidimme yösuunnistuksen pienestä
hapuilusta huolimatta varsin mallikkaasti puhumattakaan
loppulaskeutumisesta. Sähläämisestä huolimatta sijoituksemme etapilla
oli kelvollinen:
Etapin kahdeksas, aika 10:33.17; voittaja Hiiltomiehet, 8:50.18
Lopulta Raaseborgin opistolle päästyämme ensimmäisen etapin jälkeen, oli ohjelmassa teltan pystytys ja seuraavan etapin karttojen valmistelu. Lyhyehkön nukkumisen jälkeen söimme opistolla aamupalaa. Itselläni oli heikko olo; pelkän ruuan näkeminen oksetutti ja syöminen jäi hyvin vähiin.
Opistolta siirryimme Hankoon, jossa aloitimme valmistautumisen purjehdukseen. Viimeistelimme aamun tunteina jo pari viikkoa aikaisemmin koeponnistetun laitoksemme. Itse startti tapahtui luodolta Hangon edustalta. Pysyimme hyvin kärjessä vauhdin ollessa kova suhteessa vallitsevaan aallokkoon. Ensimmäisen rastin noudossa töpeksimme ankarasti. Rantauduimme vasten rantakalliota, josta Mikko lähti leimaamaan. Antin kanssa saimme tehdä kunnolla töitä, ettei laitoksemme uponnut siihen. Päästyämme suojaisaan lahdelmaan myös Antti lähti etsimään hyvin piilotettua rastia. Olisi vaan pitänyt peesata muita ja kiertää purjehtimalla koko saari. Lopulta jäimme osuudella parikymmentä minuuttia kärjelle.
Purjehduksen jälkeen lähdimme liian hyvällä sykkeellä juoksu/luistelu osuudelle. Päätimme luistella hieman kiertäen mutta sekoilimme kartassa näkymättömän valtatie 25:n kanssa, jonka laitaa emme olisi saaneet luistella. Vauhdikkaasti luistellen etenimme kielletyn tien laitaa kunnes huomasimme olevamme aivan liian pitkällä ja kielletyllä tiellä. Tästä sitten juoksimme rastille. Itselläni juoksu tuntui todella pahalle. Tehot olivat poissa ehkä seurauksena huonosta tankkauksesta aamulla. Myös pitkä (40 km) osuus Hangon vesitornille vauhdikkaasti luistellen tuntui varsin tahmealta; oli vaikeuksia pysyä Antin ja Mikon imussa.
Hangon keskustassa jumaroimme kauniiseen vesitorniin. Homma oli sen verran hidasta, että korkean tornin nousussa ehti mieleen juolahtaa jos jonninnäköisiä ajatuksia köyden ja varusteiden kestävyydestä. Nousu tarjosi myös hyvän levähdystauon ja pääsin itse ainakin vaihteeksi syömään kunnolla. Köysirasti sujui varsin mallikkaasti ja ohitimme muutamia joukkueita. Tästä jatkoimme pyöräilyä kohti samoja hiekkaisia seutuja, jossa olimme juoksennelleet luistimien kanssa pari tuntia aiemmin. Pyöräilyn päätettyämme Öbyhyn, jatkoimme kajakkimelonnalla, johon sisältyi Quest-tehtävinä mm. kalliolta veteen hyppy sekä laskeutuminen ja suunnistus vanhoissa venäläisissä linnoitusrakennelmissa. Lopulta meloimme jonkinmoisen matkan Krokbyn sillalle ja aloitimme jälleen pyöräilyn. Meloessamme ohitimme ainakin Gripenin.
Pyöräilimme kohti iltaa välillä teitä ja välillä vähän hitaampia polkuja. Reittivalintamme oli ehkä lyhin mutta jälkeenpäin tarkasteltuna ei nopein; pyörien kantaminen metsässä oli todella hidasta ja kierto tietä pitkin olisi kannattanut. Pimeän laskeuduttua aloitimme inkkarimelonnan aavemaisessa usvassa. Koski-nimisessä paikassa töpeksimme ja nousimme aluksi väärälle puolelle jokea. Muutenkin toimintamme olisi pitänyt olla määrätietoisempaa; aikaa kului eteen ilmaantuneen padon ihasteluun kumman kauan. Melonnan jatkuessa saavuimme usvaiselle järvelle, joka oli kaisloittunut umpeen. Vähän aikaa väylää haettuamme meloimme kaislojen läpi kompassisuunnalla. Välillä alkoi nukuttaa ja kerroimme toisillemme vitsejä sekä lauloimme Jääkärin marssia pysyäksemme hereillä. Melonnan jälkeen jatkoimme pyöräilyä kohti Fiskarsia. Ennen auringon nousua nukahtaminen oli paikoin aika lähellä. Kadotimme myös kulkemamme polun ja kastelimme ensimmäistä kertaa pyöräilykenkämme suolla kulkiessamme. Lisäksi menetimme pari minuuttia Antin ketjujen katkettua, jotka tosin saatiin kuntoon hämmästyttävän nopeasti. Ennen Fiskarsia uimme kannaksen yli pyöriemme kanssa. Tekniikka oli jo etukäteen kokeiltu eli kypärä ja renkaat kelluttivat pyörää, pyörä kiinni kuminauhalla reppuun, uimaräpylät käsiin ja rivakkaa vapaauintia vesistön yli.
Fiskarsista jatkoimme pitkälle suunnistusosuudelle. Mikko halusi suunnistaa estääkseen väsymistään. Itse otin passiivisen vaihteen ja kuljin Mikon ja Antin perässä puoliksi nukkuen. Välillä mielestäni suunnistuksen ontuessa sorruin väsymyksen takia lapselliseen purnaukseen, etenkin kun Pohjantähden joukkue eteni kävellen meitä nopeammin juoksustamme huolimatta.
Suunnistuksen jälkeen jatkoimme kickbikeilla. Huolto ilmoitti edessä olevan osuuden olevan lyhyt 40 minuutin kiskaisu. Kun olimme sätkineet 60 minuuttia ja edessä oli vielä matkaa, mielessäni kävi ajatuksia väärästä lajinvalinnasta. Tämän jälkeen Quest-tehtävänä oli naulan taonta Fiskarsin myllyllä ja väsynyt polkeminen läpi Karjaan Raaseborgin opistolle. Maalissa oli vielä virkistävä poijun ympäri uinti.
Seuraavan etapin karttojen valmistelu jäi väsymyksen takia
todella vähälle ja jalkojen huollon jälkeen ehdimme nukkua noin tunnin.
Etapin kahdeksas, aika 25:52.00; voittaja Feelmax, 20:14:03
Väsymyksestä tokkuraisina löysimme itsemme Bomarsundin sillalta, jolta hypäten etappi starttasi. Hypyn jälkeen nousimme jälleen kajakeille ja yritimme parhaamme mukaan pysyä muitten matkassa. Saimme hieman lisää vauhtia, kun lyhensimme kajakkien välistä kuminauhaa. Kolmen tunnin melonnassa jäimme kärjelle 17 minuuttia, mikä ei tunnu paljolta mutta on mahdoton kiriä muissa lajeissa kiinni. Tästä jatkoimme sauvojen kanssa luistellen mäkisiä ja mutkaisia teitä. Juuri auringon laskiessa keskeytimme luistelun noin tunnin mittaisella suunnistuksella, joka sujui ilman suurempia kommelluksia. Antin kipeytyvä polvi tosin aiheutti pientä huolta. Itse olin yllättynyt siitä, että kuinka hyvin edellisestä etapista oli toipunut; jalat taipuivat ihan mallikkaaseen juoksuun. Luistelimme etapin loppuun Snappertunaan, josta jatkoimme pyöräilyyn varsin hyvävointisina. Nyt kostautui huono karttojen valmistelu. Emme olleet teipanneet karttojamme yhteen ja vaihtopaikka sijaitsi neljän karttalehden kulmauksessa. Huolimatta siitä, että yritin olla teitten kanssa huolellinen, tiet menivät sekaisin ja löysimme itsemme hieman väärästä paikasta. Tämä olisi voinut olla kuningaspummi mutta onni onnettomuudessa pystyimme korjaamaan nopeasti tehdyn virheen. Pidimme hyvää vauhtia koko loppuosuuden ajan vetovuoroa lyhyin välein vaihtaen. Tammisaaren vesitornille päästyämme olimme saavuttaneet Kalevan kiertäjät. Sateesta liukas vesitorni aiheutti minulle pari ylimääräistä sydämentykytystä; laskeutumaan lähtiessäni jalkani lipsahtivat ylöspäin ja löin takaraivoni tornin seinään. Onneksi valjaat olivat tiukalla...
Quest-tehtävänä juoksimme Tammisaaren vanhalle vesitornille,
josta saimme tietoomme maalin sijainnin. Yritimme riskillä juosta
Kalevan kiertäjät kiinni mutta törttöilimme itsemme rakennuskortteleihin
ja jäimme heistä lopulta pari minuuttia. Maalissa olimme todella
iloisia, sillä etappi oli sujunut mielestämme hyvin eikä aikaisemman
kaltaista sekoilua ollut tapahtunut. Siirryimme huollon kyydissä
takaisin Raaseborgin opistolle, jossa saimme nukuttua monta tuntia.
Etapin kahdeksas, aika 8:56.19; voittaja Team OP, 7:20:00
Viimeisen etapin aloitimme Tammisaaren keskustassa pienellä juoksu-uinti osuudella. Rantaan saapuessamme jätin typerästi kenkäni rannalle ja jouduin kahlaamaan vedessä, jossa oli piikkejä ja teräviä kiviä. Onneksi jalkani eivät hajonneet. Tästä jatkoimme kohti Snappertunaa pyöräillen. Ilmeisesti hyvistä reitinvalinnoista johtuen pääsimme kärjen tuntumassa ajamaan mukavasti peesaten ja antaen muiden tehdä työtä. Snappertunaan saavuimme siis kärjen tuntumassa ja yllätimme ripeydellämme huoltomme aika tavalla.
Jatkoimme inkkarimelonnalla pitkin pientä jokea ja loppuosuuden
merellä saarien väleissä pujotellen. Ilmeisesti tämäkään melonta ei
meiltä suju, sillä taas muutama joukkue ohitti meidät. Tosin ajallisesti
emme merkittävästi hävinneet. Melonnan päätyttyä vaihdoimme kylmällä
rastilla taas pyörille. Aikaisemmista etapeista viisastuneena valitsimme
pidemmän kierron asvalttia pitkin. Tämä ilmeisestikin kannatti, sillä
saavuimme Quest-tehtävään eli pyörien kanssa laskeutumiseen Kalevan
kiertäjien kanssa. Ainakin Feelmaxin ohitimme hyvällä reittivalinnalla.
Tästä lyhyt pyöräily viimeiseen vaihtoon, josta nappasimme huollon
täyttämät uimapatjat mukaan coastleering-osuudelle. Juoksu tuntui
tahmealta pyöräilykengät jalassa mutta uimapatjoilla eteneminen
käsiräpylöiden kanssa oli kivaa vaihtelua, mikäli poltetta olkapäissä ei
oteta huomioon. Saavutimme vesiosuuksilla Kalevan kiertäjiä mutta
mäkisessä vitelikössä juostessamme ero jälleen kasvoi. Toiseksi
viimeistä leimattavaa rastia lähestyimme väärästä suunnasta ja menetimme
hieman aikaa etsiessämme sitä. Viimeisellä rastilla oli yllättäen
Quest-tehtävänä melonta tukkilautalla maaliin. Tosin järjestelyiden
takia tähän kuluvaa aikaa ei enää laskettu kisa-aikaan. Tukkia
odotellessamme hämmästelimme uintitaktiikalla edenneen
ruotsalais-joukkueen jäsentä, joka oli vajonnut varsin kiitettävästi
hypotermiaan. Lopulta meloimme ilman mitään liiempää kiirettä maaliin,
jossa perinteiset kuohuviini-suihkuttelut varsinaisesti päättivät kisan.
Etapin viides, aika 6:23.54; voittaja Free Adventure, 5:45:28
Palattuamme opistolle aloitimme varusteiden säätämisen. Iltaan
mennessä saimme tavarat pääsääntöisesti oikeisiin kasseihin ja
pakettiautoon. Saunassakin ehdimme käydä. Itse loppubanquetti ja
palkintojen jako tapahtui illalla Raaseborgin linnan raunioilla, jossa
oli erittäin hyvä ruoka- ja juomatarjoilu.
Kilpailun kahdeksas, aika 51:45.30; voittaja Hiiltomiehet, 42:30:36
Kisa oli maineensa veroisesti kova mutta sisältäen todellista seikkailua ja mielenkiintoisia lajeja. Joukkueellamme riitti vauhti ja edellytykset parempaan sijoitukseen ovat olemassa. Pääasialliseksi kehittämisen kohteeksi havaittiin kajakkimelonta. Lisäksi eräänlaisesta yliyrittämisestä täytyy jatkossa päästä eroon. Mielestäni suorituksemme oli kokonaisuutena kuitenkin hyvä.
Suurimmat kiitokset hyvästä suorituksestamme kuitenkin kuuluvat huolto-osastollemme: Kaisalle, Ainolle ja Miialle. Kiitos. Tehtävä ei ollut helppo ja välillä huolto-osasto joutui selviytymään varsin toivottomista tilanteista.
Tähän liittyen koenkin suurimman kehitystarpeen tuleviin kisoihin järjestäjän osalta eli huollon tehtävien huomioon ottamisen reittiä ja aikatauluja suunniteltaessa.
Janne Ikonen