Valmistelut tähän kisaan olivat menneet muuten hyvin paitsi, että kolmas kilpailija minun ja Antin lisäksi puuttui vielä pari päivää ennen kisaa. Kovanluokan vahvistukseksi TERESin joukkueeseen saimme Janne Monosen, joka on aikaisemminkin nähty paikkaamassa joukkueita lyhyellä varoitusajalla. Huolta aiheutti myös se, että huoltajakuvio oli koko edeltävän viikon enemmän taikka vähemmän leväällään. Loppujen lopuksi lähdimme matkaan ilman huoltajaa luottaen siihen, että homma järjestyy jollain tavalla paikan päällä säätämällä. Huoltaja puuttui myös meidän kanssa kimppakyydissä matkustaneelta Haglöfs-Keräilyerä-joukkueelta (Noora Sinisalo, Aino Salimäki ja Suvi Tiainen).
Päästyämme Syötteen tunturihotellille hieman suunniteltua myöhemmin aloitimme valmistautumisen illan Prologiin. Tiedossa oli lyhyt, tasan tunnin mittainen sprinttimäinen pyrähdys, joka määräisi seuraavan päivän kisan lähtöjärjestys. Prologi starttasi vauhdikkaalla pyöräilyllä alas hotellilta ensimmäisen leimauksen ollessa tunturin juurella, jossa pääsimme ensimmäisenä joukkueena leimaamaan. Seuraava rasti oli taas hotellilla ja reitinvalintaan oli monta vaihtoehtoa. Valitsimme pääjoukon mukaisen ratkaisun ja pysyimmekin jotakuinkin kärjen vauhdissa; joskin moni joukkue polki meistä ohi. Monosella oli menohaluja, mutta oma kuntoni tuli osittain vastaan, eikä Anttikaan sairasteluistaan johtuen ollut aivan teräkunnossa. Hotellille päästyämme aloitimme rogaine-tyyppisen suunnistuksen optimoiden jäljellä olevaa aikaa. Suunnistimme hyvin ja jätimme varmuuden vuoksi yhden vaikean rastin noutamatta. Tämä riitti 8. sijaan eli seuraavan päivän kisaan starttasimme 8 minuuttia kärkeä jäljessä.
Heti Prologin jälkeen aloitimme seuraavan päivän valmistelut mökissämme hotellin vieressä. Käytimme tähän monta tuntia, koska huoltajien puuttumisen tähden valmistelut piti tehdä erityisellä huolella. Etenkin logistiikan suunnittelu aiheitti päänvaivaa. Lopulta pääsimme nukkumaan ja ilmeisesti huolimattomuudesta johtuen valitsimme hieman myöhäisen ajankohdan herätykselle...
Kisa starttasi melonnalla Taivalkosken melontakeskuksesta omalta osaltamme 06:08. Tätä ennen meidän piti valita kanootit sekä viedä etukäteen rullaluistimet ja maastopyörät omille vaihtopaikoilleen. Olimme arvioineet tähän kuluvan ajan rankasti liian lyhyeksi. Näin ollen jouduimmekin suorittamaan aika hätäisesti valmistelevat toimet vaihtopaikoilla. Hetkellinen huippunopeuskin (155 km/h) saavutettiin Yaris Versolla, peräkärryn kanssa... Loppujen lopuksi pääsimme lähtöviivalle kanoottimme kanssa ja ylimääräistä aikaa oli kokonainen minuutti. Itseäni jäi harmittamaan, että rutiininomaisia valmisteluja, kuten vessassa käyntiä, ei ehtinyt tehdä.
Kajakkimeloilla inkkarikanootin melominen oli meille uutta. Homma kuitenkin toimi ja etenimme Iijokea pitkin aina Jurmuun saakka ihan kohtalaista vauhtia. Isompia ongelmia ei ollut ? mitä nyt keskipenkki hajosi heti kättelyssä ja Antti sai meloa kanootin pohjalla istuen. Melonnassa emme saavuttaneet ketään mutta toisaalta emme menettäneetkään sijoja. Melonnan loppupuoliskolla alkoi kylmyys vaivata, sillä olimme lähteneet matkaan hieman liian kevyellä vaatetuksella. Sormet kylmästä tunnottomina saavuimme vaihtopaikalle ja lähdimme pyöräilemään kohti hotellia. Heti ensimmäisellä leimauksella kostautui se, ettemme olleet kisanneet yhdessä ja pienen häröilyn tuloksena poljimme kohti seuraavaa rastia hitaampaa hiekkatietä nopean asvaltin sijasta. Monosella riitti hyvin pyöräilyvauhti suunnistusvastuusta huolimatta ja Antin kanssa keskityimmekin vain ja ainoastaan mukana pysymiseen.
Kisan suurin töppäys tapahtui mystisessä polkujen risteyksessä, josta lähdimme väärään suuntaan kuten moni muukin joukkue. Meillä virheen huomaaminen kesti kuitenkin kauan ja tajusimme jonkun olevan pielessä vasta, kun kulkemamme polku kuihtui ja hävisi altamme. Emme osanneet paikantaa itseämme ja kuljimmekin vain metsän läpi kompassisuunnalla kohti länttä, josta mahdollinen tie joskus tulisi vastaan. Taluttamamme matka oli varsin pitkä ja välillä meinasi usko loppua. Lopulta löysimme tien ja pääsimme nopeasti seuraavalle rastille ja jatkoimme kohti Syötettä varmasti teitä pitkin kulkien. Jälkeenpäin ajateltuna kyseessä oli luvaton kuningaspummi. Kyseinen polkujenristeys ei edes olisi pitänyt olla epäselvä, koska edellisenä päivänä oli nimenomaan ohjeistettu kulkemaan merkittyä polkua ja sanottu, että kartta on suurpiirteinen näiltä osin. Toiseksi meidän olisi pitänyt huomata tekemämme virhe nopeammin. Lisäksi kulkemamme kompassisuunta oli aivan väärä. Kuten niin monesti aikaisemminkin sanottu: liiasta vauhdista kärsii koko ruumis.
Tappiomielialastamme huolimatta nousimme viimein tunturia ylös jälleen hotellille ja sijoituksemme oli vielä kohtuullinen (10.). Tästä jatkoimme suunnistaen noin 9 kilometrin matkan kohti rullaluistimiamme. Suunnistus meni hyvin ja kuittasimme kaksi sijaa. Luistimilla rykäisimme noin 30 minuutin etapin pitkin mäkistä maantietä. Tässäkin saimme Antin kanssa tehdä parhaamme, jotta kovana hiihtäjänä tunnettu Mononen pysyisi edes näköpiirissä. Luistelun jälkeen meloimme Naamankajärven toiseen päähän ja takaisin. Tässä vaiheessa huomasimme, että välit olivat kasvaneet isoiksi, emmekä todennäköisesti enää saavuttaisi ketään. Myöskään uhkaajia ei takana näkynyt. Melonnan jälkeen pyöräilimme muutamia rasteja hakien taas takaisin hotellille. Tämä toinen nousu tuntui itsestäni ja Monosesta paljon paremmalta, mutta Antti ei ilmeisestikään ollut aivan samaa mieltä... Hotellilla oli tiedossa pieni köysitehtävä, jonka Antti suoritti varmasti kaikista nopeiten koko kisassa. Toimitsija sanoi minulle suorittamaan mennessäni: "Vxxxx! Sä et sitten ainakaan tee noin!". Tosin omalla tyylilläni onnistuin polttamaan hieman käsiäni, eivätkä muistoni köysitehtävästä jääneet kovin positiivisiksi. Tämän jälkeen oli tiedossa Quest-tehtävä, jossa Monosen aivot leikkasivat salamannopeasti aiheuttaen joukkueelle 5 minuutin sakon, joka piti suorittaa samantien. Tästä lähdimme viimeiselle 7 km suunnistusosuudelle Romevaaran taakse. Rastit ja maasto olivat paikoin aika haastavia, mutta onnistuimme mielestäni todella hyvin Monosen suunnistuksen ansiosta. Maalissa olimme loppujen lopuksi sijalla 7.
Omasta mielestäni kisa oli kiva ja hyvin järjestetty. Ainoat ongelmat olivat itse aiheutettuja, mutta niistä oppineena olemme seuraavissa kisoissa varmasti vahvempia. Kuten ennenkin sanottu: vauhti kyllä riittäisi mutta sählätä ei saisi...
Janne IkonenAlla vielä katkelma Monosen analyysista:
----- Forwarded message from Janne Mononen ----- Date: Sun, 21 Aug 2005 23:20:53 +0300 (EEST) From: Janne Mononen Reply-To: Subject: Syöte Challenge - palaute To: Janne Ikonen Moro! Kisa meni muuten hyvin paitsi eka melonta ja pyöräilyt. Ekassa melonnassa kärjelle päihin noin 20 min, ekassa pyöräilyssä 40 min, suunnistus noin 5 min, rullaluistelu +-0, melonta 3 min, pyöräily+köysi (+ylläri, en oo varma kummassa ajassa netissä on mukana) 20/15 min, suunnistus 5/10 min (ensimmäinen aika jos ylläri on mukana pyöräilyajassa toinen jos suunnistuksessa). Eka suunnistus samaa tahtia muiden paitsi muumilaakson kanssa. Vikassa suunnistuksessa vain muumilaakso ja Feelmax tuli meitä kovempaa, tultiin siis samaa tahtia hiiltomiesten, susi teamin ja snowy Owlin kanssa. Mehän otettiin turpiin kaikissa vaihdoissakin yhteensä varmaan 10-15 min eli sen verran pitää ottaa tappiota pois osuuksilta. Pyörällä ois siis pitänyt liikkua vieläkin kovempaa tai SUUNNISTAA PAREMMIN! Pyöräilyssä ois pitänyt tehdä myös pari erilaista reitinvalintaa. Ekassa kääntyä ekalta rastilta takas asfalttitielle, ei pummata ja oikasta Pikku-Syötteen vierestä hiekkatietä. Toisessa pyöräilyssä EHKÄ mennä Pytkyn harjulta suoraan polkua pitkin seuraavalle rastille (cp14?). Ja polkee mäki kovempaa ylös ;) -Janne- ----- End forwarded message -----