Kisakertomus - Teekkarireserviläiset TERES ry (Ikonen)
Valmistelut kauden viimeiseen kisaan olivat menneet ongelmitta. Etukäteen olimme harjoitelleet melontaa pyörien kanssa sekä käyneet tutustumassa Keskuspuiston maastoihin vanhojen iltarasti-kartojen avulla. Kisakeskukseen Eestinmalmin koululle saavuimme hyvissä ajoin puoli kahden aikoihin. Karttojen valmistelut ja muut toimet sujuivat rutiinilla ja ilman mitään kummempia sähellyksiä olimmekin lähtöviivalla Essun majalla hyvissä ajoin ennen starttia (04:00).
Kisa alkoikin varsin mukavasti suurta joukkoa hajoittavalla 6 rastin suunnistusradalla, jolta rastit sai käydä poimimassa vapaassa järjestyksessä. Ilman mitään suurempaa haparointia, sopivasti peesaten, juoksimme radan läpi kärjen tuntumassa ja aloitimme pyöräilyosuuden. Alkuun taas vauhti oli kova ja 1:10000 suunnistuskartalla lähiösuunnistus Nöykkiössä oli varsin haastavaa, koska risteykset tulivat varsin nopeasti vastaan. Pienen Nöykkiössä tehdyn pyörähdyksen jälkeen reitti palasi takaisin Keskuspuistoon. Olarin koululla ilmeisesti saavutimme kärjen ja poljimme Forsmanin ja kumppaneiden kanssa pimeässä teknisiä kallioita pitkin kohti alueen länsilaitaa. Kyseisen kallio-osuuden jälkeen ote kisasta herpaantui hieman ja menetimme liian yrittämisen johdosta hyvän peesin. Hienoinen epäonni jatkui aina melonnan alkuun saakka; polkujen päät eivät löytyneet, rasteilla meni aikaa jne. Ei mitään suurta mutta ainakin Ylipaine ja Duro II saivat kiinni ja menivät ohi. Lisäksi junarataa alittaessa kaaduimme näyttävästi johtuen rampilla olevasta mustasta jäästä.
Kanooteille päästyämme leimasimme, kannoimme kanootin joelle ja lastasimme pyörät kyytiin. Ikean kupeesta vesille päästyämme havaitsimme valitun kanootin harvinaisen hyväksi ja vauhdikkaaksi. Ohitimmekin melonnan aikana kolme joukkuetta ja melonta-aikakin näyttänee olleen kohtuullinen. Kuten varmaan kaikki muutkin joukkueet, jalkoja joutui hieman uittamaan matalissa kohdissa veden ollessa varsin kylmää. Etukäteen olimme tosin keskustelleet Sealskineistä mutta arvelimme selviävän hyvin ilmankin, mikä sinänsä oli ihan oikea arvaus, koska varpaat voi tänäkin päivänä ihan hyvin...
Kauklahteen melottuamme jatkoimme matkaa pyöräillen maaliin saakka. Reitti kulki Karhusuon kautta Latokasken ulkoilualueelle ja edelleen maalina toimineeseen kisakeskukseen. Tämä pyöräily oli varsin hidasta poluilla taapertamista ja nopeat asvaltti-osuudet puuttuivat. Etenkin Karhusuon osuus oli varsin raskas, koska lunta oli ulkoilureiteillä ja maa muutenkin pehmeää; tämä osuus olisi ollut varmasti nopeampi Turuntietä pitkin. Myös monet muut polut olisivat saattaneet olla nopeampi kiertää parempia teitä pitkin; etenkin runsaat puunkaadot hidastivat poluilla etenemistä.
Melonnan jälkeen emme nähneet laisinkaan muita kanssakilpailijoita ja etenimme omalla suorituksella maaliin saakka ilman ihmeellisempiä ongelmia. Maalissa olimme lopulta sijalla 6 ajan ollessa 6 h 59 min 25 sek.
Mielestämme kisa oli jälleen hyvin järjestetty ja reitiltään vaativa. Kisasta jäi ihan hyvä maku suuhun, sillä erot eivät olleet valtavat ja totesimmekin tämän olleen meille kaiken kaikkiaan kauden paras kisa. Tähän on hyvä lopettaa kausi ja aloittaa entistäkin kovempi valmistautuminen ensi kesän Endurance Questiin. Viivalla nähdään...
Janne Ikonen