Ferrino matkasport 2007 kilpailu on yksi osakilpailu Baltic Cup seikkailukilpailujen sarjassa. Baltic Cupissa on yhteensä kolme osakilpailua yksi kussakin Baltian maassa ja matkasport on näistä toinen.
Kilpailu alkoi perjantai-iltana klo 9 Haapsalun keskustassa. Tätä ennen joukkueemme oli seilannut aamupäivän Tallinkilla Helsingistä Tallinnaan ja ajanut tallinnasta noin 100km matkan Haapsaluun. Haapsalussa ehdittiin vielä hyvin käydä syömässä ennen kilpailukeskukseen siirtymistä. Kisapaikalle saavuttiin kello 16 maissa, jonka jälkeen hoidettiin ilmoittautumiset, pakattiin kamat ja ehdittiin ottaa noin tunnin nokoset ennen kuin hypättiin linja-autoihin, joilla kilpailijat siirrettiin lähtöön.
Matkasport oli nimensämukaisesti varsinaista matkantekoa - ja ilman tietoa määränpäästä. Ennen kilpailun starttia joukkueille oli informoitu ainoastaan pakolliset varusteet sekä se, että kilpailu kestää maksimissaan 36 tuntia. Kaikki muu ilmoitettiin kilpailun aikana yksi rastiväli kerrallaan. Tämän lisäksi kilpailun kotisivuilla oli arvio voittajien ajaksi - 20h 30min, jonka perusteella joukkueet joutuivat miettimään tarvittavan energian määrän ja luomaan taktiikoitaan levon ja etenemisen suhteen. TERESin joukkue päätteli kilpailun järjestäjien antaman voittaja-ajan perusteella viipyvänsä maastossa korkeintaan 25 tuntia. Energiapatukoiden ja -geelien lisäksi matkaan pakattiin kullekin yksi lihapiirakka ja REAL valmisruokapussi. Mukaan oli varauduttu ottamaan toinenkin REAL jokaiselle, mutta sitä ei katsottu tarvittavan näin lyhyessä rypistyksessä.
Kilpailun lähtö tapahtui Haapsalun keskustassa olevan vanhan linnan sisäpihalta. ensimmäisenä etappina oli Haapsalun keskusta-alueella juostava prologi, jolla joukkueeltamme vierähti noin tunti. Tulimme kärjen tuntumassa ensimmäiselle quest:lle, jota lähti suorittamaan Antti. Tehtävänä oli kiivetä sillalta roikkuvan köysiverkon alapäähän, leimata emit ja kiivetä takaisin ylös.
Tässä vaiheessa tulikin sitten ensimmäinen pienehkö pummi. Kuten alussa mainitsin, ei kisan kulusta ilmoitettu mitään etukäteen vaan jokaisen etapin sai tietää vasta edellisen maalissa. Jokaisella rastilla oli siis opastus seuraavalle rastille. Tälläkin rastilla oli merkittynä seuraavaksi rastiksi numero 40. Antin palatessa tehtävää suorittamasta saimme uuden kartan, josta hätäisellä lukemisella ei tuota rastia 40 lyötynyt. Lähdimme siis juoksemaan lähdössä saamamme turistikartan kohdetta numero 40 kohti, joka sattui olemaan juurikin lähtöpaikka ja tuntui siten varsin loogiselta prologin lopetuspaikalta. Matkalla kuitenkin tajusimme juoksevamme aivan väärään suuntaan ja pettymys oli kova, kun lähdimme oikeaa rastia 40 kohden. Tässä pummissa aikaa paloi noin 20 minuuttia, joka ei kisan kestoon nähden ollut kovinkaan paljoa, mutta harmitti alkuvaiheeseen osuessaan suunnattomasti.
Pienen ketunlenkin jälkeen saavuimme sitten rastille 40 vanhalle sotilaslentokentälle. Olimme ennen kilpailua käyneet viemässä maastopyörämme kentällä olevaan lentokonesuojaan, josta ne nyt otimme käyttöömme. Kello oli tässä vaiheessa noin 22.30. Heti pyöräilyn alussa oli toinen quest vanhassa betonirakennuksessa. Rakennuksesta ei ollut jäljellä käytännössä muuta kuin seinät ja tehtävänä oli löytyy rakennukseen piilotetut 10 rastilippua. Ensimmäiset yhdeksän lippua löytyivät nopeasti ja kymmeneskin löytyi pienen etsinnän jälkeen. Pääsimme siten pyöräilyosuudelle varsin nopeasti.
Pyöräilyä kestikin sitten lauantaihin klo 03:n saakka. Tällä välin olimme polkeneet usemman rastin kautta Haapsalusta kaakkoon vaihtelevia teitä sekä välillä suolla ja metsässä pyörää kantaen. Tulipa matkalla ylitettyä pieni jokikin. Pyöräilyosuudella tapahtui sitten toinen sähellys, kun pimeällä metsätiellä ohitimme kaatunutta puuta ja minun ajaessa ensimmäisenä ja Jannen toisena. Janne varoitti Anttia kovaan ääneen puusta, jonka minä puolestani tulkitsin itsellenikin käskyksi pysähtyä. Jarrutin tällöin liian nopeasti ja Janne ajoi perääni sillä seurauksella, että hänen ketjunsa vaurioituivat. Ketjut olivat menneet jotenkin pois paikoiltaan ja lähtöä yritettäessä ne vääntyivät kierteelle pituussuunnassa. Siinä sitten vietettiin muutama minuutti ketjuja suoristaessa ja lopulta ne saatiinkin siihen kuntoon, että matkaa voitiin jatkaa. Muistona törmäyksestä Jannen pyörä piti kuitenkin loppumatkan tasaista raksahtelua ketjujen hyppiessä yli hammaspyörien vaurioituneen kohdan ylittäessä rattaita.
Alun sähläyksestä ja pyöräilyosuuden haverista huolimatta saavuimme seuraavalle etapille hyvissä asemissa seitsemäntenä, heti edellämme kaksi ja heti jäljessämme yksi joukkue. Pyöräilyn vaikein rasti oli keskellä metsä- ja suoaluetta hyvin huonon polun varressa. Suurin osa joukkueista oli ajanut ohi polusta eikä ollut pimeässä metsässä löytänyt rastia. TERESin joukkue käytti rastin etsinnässä insinöörin logiikkaa ja osasi rastille edellisen rastin GPS pisteen, kulkusuunnan ja kuljetun matkan avulla. Kartassa kun ei ollut leveys ja pituuspiirejä merkattuna. Vajaan tunnin metsässä tarpomisen jälkeen saimme kannettua pyörämme tällä kovan onnen rastille, jossa huomasimme ottaneemme alussa menetettyä aikaa kiinni.
Trecking osuus oli käytännössä juoksemista rastilta toiselle. Kaikki meni hyvin aamu yhdeksään saakka, jolloin jolkottelua oli takana kuutisen tuntia. Pääsimme etimämme rastin läheisyyteen normaalisti, mutta rastia ei vain löytynyt. Siinä sitten pööpöiltiin tunnin verran samalla ojitetulla metsäalueella etsien maamerkkejä ja kadonnutta rastia. Tämän tunnin aikana takanamme tulleet joukkueet olivat saavuttaneet meitä siten, että tulivat samalle alueella, mutta hekin hetken pööpöiltyään jatkoivat matkaansa muutaman ojanvälin kauemmaksi. Siinä sitten laskettiin yksi ynnä jotain on jotain ja tultiin lähdettiin itsekin hieman pidemmälle. Ja löytyihän se rasti lopulta, mutta karttaan nähden kylläkin hieman hassusta paikkaa. Kyseinen harhailu oli käytännössä seurausta 12 tunnin yhtäjaksoisen liikkeelläolon aiheuttamasta lievästä väsymyksystä, jonka seurauksena emme huomanneet tulkita kartta tarpeeksi hyvin havaitaksemme ojituksen muuttuneen kartantekohetkestä.
Hukassa olleen rastin löydyttyä seuraava määränpää oli joenranta, jossa hyppäsimme inkkarikanootteihin. Kello oli tässä vaiheessa noin 10.30 ja lähdimme melomaan jokea alajuoksulle. Melonta sujui hyvin, vaikkakin uni alkoi painaa ja jouduimme keksimään, mitä merkillisimpitä puheenaiheita pitääksemme itsemme hereillä. Olimme syöneet Trekking osuuden aikana aamupalaksi lihapiirikkamme ja päätimme nauttia melonnan aikana lounaaksi REALit. Normaali tapa valmistaa REAL-pussillinen ruokaa on lisätä pussiin keitettyä vettä ja antaa ruuan hautua hetken. Koska mukanamme ei kuitenkaan ollut keitintä jätimme veden keittämisen väliin. Joesta vain vettä vesipussiin, pari tippaa jodispriitä vedenpuhdistukseen, varttin päästä vesi REAL-pussiin, ruuan haudutus ja avot - nautapata oli valmista. Tässä vaiheessa reissua nautapata maistui varsin hyvältä.
Melontaa kesti aina klo 15.30 saakka, eli noin viisi tuntia. Tämän jälkeen hypättiin jälleen pyörien selkään ja lähdettiin taivaltamaan kohti ennalta määräämätöntä. Pyöräilyosuus sujui mukavasti ja saimme kiinni trekking osuudella karkuun päässeitä joukkueita.
Seuraava quest oli Haapsalun kaakkoispuolella olevalla suolla. Meille annettiin ilmakuva suosta, jolle oli merkattu 400mx900m oleva alue, jolle oli ripoteltu 9 rastilippua. Tehtävämme oli löytää näistä vähintään kahdeksan. Rastit oli luonnollisesti sijoitettu alueen kauimpaan nurkkaan keskelle varsin upottavaa suota. Suolle päästyämme löysimmekin rastit varsin nopeasti ja suolammen yli uitua jatkettiin matkaa takaisin pyörille.
Pyöräily päättyi jälleen samalle lentokentälle, josta olimme noin 22 tuntia aiemmin lähteneet polkemaan. Tällä välillä kahden lentokonesuojan välille oli pingotettu köydet, joita pitkin yhden joukkueen jäsenen piti kiivetä suojalta toiselle. Matkaa oli noin 50 metriä ja minä tällä kertaa kiipeämisvuorossa olin minä. Minun siirtyessä köyttä pitkin lentokonesuojalta toiselle Antti ja Janne sitoivat pyörämme kiinni toisiinsa ja kiinnittivät koko paketin köydellä olleeseen rissapyörään. Tämän avulla minä puolestani vedin koko paketin köyden toiselle puolelle. Questin jälkeen jätimme pöyrät lentokentälle ja jatkoimme matkaa jalan.
Juoksimme jälleen muutamien rastien kautta lentokentältä Haapsalun linnan sisäpihalle, josta meidät ohjattiin linnan torniin. Tornista puolestaan yhden joukkueen jäsenen piti tulla alas köysilaskeutumisella. Köysilaskeutumisen jälkeen matka jatkui Haapsalun hiekkarannalle, jossa meitä odotti kajakit. Kajakkimelonta suoritettiin illan jo selkeästi pimentyessä, mutta ehdimme vielä kohtuullisen valoisalla löytää meloen haettavan rastin lahden toisella puolella olevan majakan juurelta. Melonnasta palattaessa vuorokausi oli jo melkein vaihtunut sunnuntaiksi. Energiapatukat ja geelit oli jo muutama tunti aikaisemmin syöty kaikki, sillä oma aika-arviomme kisan maksimikestosta oli jo ohitettu.
Melonnan jälkeen heitettiin mölkkyä termospulloilla ja kaikkien keilojen kaaduttua jatkoimmme matkaa kick bike:lla. Kävimme kääntymässä lentokentällä ja tässä vaiheessa arvuuttelimme jo ihan tosissaan maalin tulevan vastaan hetkenä minä hyvänsä. Lentokentällä oletimme hyppäävämme pöyrien selkään ja polkevamme maaliin. Toisin kuitenkin kävi. Omat pyörät nähtyämme matka jatkui lentokentän toiseen päähän. Tässäkin vaiheessa vielä arvuuttelimme, että menemmekin sitten varmaan maaliin kick-bikella, koska kisakeskus oli samalla suunnalla. Lentokentän toisessa päässä unelmat kuitenkin murskattiin saadessamme käskyn lähteä samalle majakalle, jolle ollimme muutama tunti aiemmin meloneet. Tämähän tiesi sitä, että tulisimme käymään uudestaan Haapsalussa, koska majakaltahan oli ohjaus melonnan loppuun. Emme siis päässeetkään vielä maaliin vaan matka jatkuisi vielä ainakin vajaan tunnin, eikä ollut ollenkaan varmaa vaikka joutuisimme uudestaan melomaan.
Majakan kautta melontapaikalle kierrettyämme jätimme kick-biket ja jatkoimme matkaa juosten. Jälleen suuntana jo tutuksi tullut lentokenttä. Lentokentälle saavuttuamme oli ilo kuitenkin suunnaton saatuamme käskyn siirtyä maaliin, joka oli kisakeskuksessa. saimme vielä jopa pöyrät allemme, emmekä joutuneet juoksemaan.
Maaliin saavuimme klo 03.26 sunnuntaiaamuna. Olimme hävinneet nopeimmalle joukkueelle tasan 2 tuntia 30 minuuttia. Edellämme oli muutama sekajoukkue ja yksi miesten joukkue. Olimme kuitenkin päivän joella suoritetun melonnan jälkeen pitäneet hyvää vauhtia muihin nähden sillä meidän jälkeemme seuraava joukkue tuli maaliin vasta kahden tunnin kuluttua. kilpailun järjestäjien arvio voittajan ajasta oli ollut 8 tuntia liian optimistinen ja meidän kohdallamme tämä tarkoitti viimeisten 6 tunnin taivaltamista käytännössä vanhoilla energiavarastoilla. Kokonaisaikamme oli maaliin tultuamme 30 tuntia ja 26 minuuttia, jonka taivalsimme ilman yhtäkään yli viiden minuutin taukoa.